taas täällä! Jos toi mutsi notkuis vähemmän facebookissa niin sais enemmänkin tänne juttua musta. Ihan alkuun pitää taas kertoa kasvukäyrästä jotakin. muutama viikko sitten oli 2kk neuvola, mitat oli 6900 ja 63,5. Pää(kin) on melko jööti, 41cm! Pistää ihan naurattamaan kun kauhistelevat mun kokoa

Ennen ku mennään siihen mitä osaan, on pakko kertoa mitä tänä aamuna tapahtui! Kattokaa mun poskea;

  -Ei, se ei ole mustelma. eikä teillä ole likaa näytössä. Mä vaihdoin isin kanssa talvirenkaat Relluun!!! Äiti vaan veti sikeitä aamulla, niin me pojat päätettiin tehdä mitä perheen miesten kuuluukin. Mä istuin mun turvaistuimessa oven edessä ja tarkkailin kuinka faija oikein homman hoitaa. Sen verran kauan se kesti että mä sippasin kesken kaiken. mutta herättyäni poikien päivä jatkui, isi luki mulle LELUKIRJAA!!! Nyt on joulupukille jo iso lista mietittynä.

Mutta sitten niihin uutisiin. MÄ OSAAN PÄRISTÄ!!!  Aika usein tosin käy niin että mä vaan vedän henkeä sisään ja sit unohdan miten se pärinä-ääni tehtiin. Sit mä vaan jotenkin unohdan hengittää ja muutun ihan punaiseksi ja alan potkia ja huitoa. Ja kaikki vaan nauraa mulle! Olen kuulemma kuin äiti hammaslääkärissä.  Mut pojat että mä olen ihan innoissani kuitenkin -ainaki niinä kertoina kun onnistun! Sylki lentää oikein kunnolla. Tänään jo meinasin tehdä porkkanamössön kanssa saman, mut se oli niin pahaa, etten edes viitsiny pelleillä

Ei vaan, on se parempaa kuin peruna, mua ihan nauratti loppuvaiheessa syömistä. Mut sit äiti totes että oli liian sotkusta hommaa ja lopetti taas kaiken kivan. Mut toi mun suuvärkki on kyl tosi kiva kapistus. Mä yritän matkia ihan kaikkea mitä mulle näytetään. Seuraavaksi mä haluan oppia tekemään kielellä ääniä! Niin, ja sanoinko että sinne suuhun mahtuu myös mun molemmat nyrkit, tai peukalo, sitäkin olen kokeillut!

Mulla oli tossa pikaflunssakin. Sain sen isiltä tai mummilta, ne kun oli sairaana (tai siis ne nyt on sairaita muutenkin, mut nyt puhun niiden flunssasta). Pari päivää röhisin kuin pieni possu, Minnikin tuli ihmettelemään mikä ääni musta oikein lähti

Tossa kuvassa muuten näkyy mun unirätti, "Towlie". Mä en suostu nukahtamaan ilman sitä. Mun sängyssä niitä on oikein kaksinkappalein, molemmin puolin päätä! En nimittäin tarvii mitään äitii tai isii, tai edes tuttia. Kunhan vaan mun suurin rakkaus Towlie on naamaa vasten niin johan unettaa!

Ens kerralla muuten saattaa olla niin että mulla on kivaa kerrottavaa. mä nimittäin odotan serkkua syntyväksi ihan näinä päivinä. Mun kummitäti Jenna (niin ja kummisetä Mikko kans, tietty) saa vauvan kohta, vähänkö mä sitten kiusaan sitä vauvaa aina, koska se on nuorempi ja pienempi. ja jos se on tyttö, sitten ainaki se saa kyytiä (kunhan vaan isi ostais mulle sen lätkämailan sieltä lelukirjasta, hihihii!!!)!! Eilen käytiin äitin kanssa taas Turengissa, ja olihan se tätskäkin siellä, jokohan tää jäi viimeiseksi yhteiskuvaksi ton masun kanssa

Tuun sit heti kertomaan kun pääsen tutustumaan siihen rääpäleeseen. Laskettuaika on Halloweenina, mutta mä ja mun sisko tiedetään, että semmoiset deadlinet on nössöjä varten!