Pamauttivat mulle sitten melkoisen nimihirviön; Luka Arto Valentin. Mitenköhän ihmeessä saan sen mahtumaan kaikkiin lomakkeisiin? Nooh, onneksi se on äitin pään vaiva nyt muutaman vuoden. Ristiäiset meni aikas hyvin. Valvoin koko päivän ja sitten kun oli itse toimituksen aika nukuin Ulla-tädin sylissä sikeästi. Onneksi ei show kestänyt kauaa, Jenna-kummi kun on pyöreässä kunnossa niin ei se olis jaksanu seistä varmaan pidempään ja Ulla-tädin käsi puutui mun pitelemisestä. Ei mikään ihme; Kuusviikkois neuvolassa (17.9) painoa oli jo 6015 ja pituutta 58,5. Pipon koko 39,7..

Koska olen yli kuuskiloinen, äiti ja isi päätti (vastoin neuvolan ohjeistusta) antaa mulle ihan oikeaa ruokaakin!  Perunaa sanoivat sen olevan. Pari ekaa lusikallista oli aika karmaiseva kokemus, mutta seuraavat lusikalliset mutustelin ilman ihmeellisempiä naaman vääntelyitä. Toisaalta, olin mä jo mummin luona saanut maistaa isin sormesta pikkasen suklaajädeä, joten ei toi "ruuan" syöminen mikään ihan uus juttu oo. Ja äiti on antanu mulle vettäkin lusikalla, niin olen ikään kuin vanha tekijä.

 

Noi muuten mä oon päättäny lopettaa turhan huutamisen, koska isi ja äiti vaan nauraa nykyään kun väännän naaman näin;

sen sijaan musta on paljon kivempaa hereillä ollessa (ja sitä olen TODELLA paljon) jutella ja hymyillä. Äiti, isi ja sisko saa multa nykyään jatkuvasti hymyjä. Ja mikäs siinä, kyllähän tätä hymyä voi näyttää;

Ai joo! Olen mä ollut jo hoidossakin. Tai mulla on ollut hoitaja täällä kotona! Jenna-täti ja Mikko-setä kävi mua hoitamassa kun isi oli töissä ja äiti kampaajalla. Muita hauskoja tapahtumia meikäläisen elämässä on ollut päivä isin kanssa kahdestaan, kun äiti oli itiksessä shoppailemassa (isi ei muistanut vaihtaa mulle vaippaa, koska en kakannut, mutta ei se mua haitannut, äiti vaan sai jonku kohtauksen). Niin, ja sitten käytiin äitin kanssa papan ja Piko-mummun luona Turengissa. Papan kanssa tehtiin äijien juttuja sillä aikaa kun naiset penko kenkiä ja tutkiskeli vaatteita