Tässä melkoisen harvinainen kuva meikäläisestä... Olen ihan hissukseen ja vedän sikeitä. Sitä en oo meinaan pariin viikkoon tehnyt. Musta on hirveän kiva itkeä ihan jatkuvasti. Siis päiväsaikaan. Öisin mä kyllä nukun suht hyvin, mutta aamusta alkaen haluan varmistaa että mutsi pysyy pyjama päällä mahdollisimman pitkään, sillä heti kun se laskee mut sylistä mä alan huutamaan. Ainoo keino, miten mut saa nukkumaan näkyy seuraavassa;

 

Vaunuissa ja siskon sylissä on ihan ok nukkua, kuten myös mun tulevien kummien sylissä. Ulla kävi mua just kattomassa tällä viikolla

   Oli sen verran kiva Taalasmaan täti, että päätin sitten yrittää näyttää ekan hymyn tapaisenkin sille. Tässä muuten eilisiltainen mielipiteeni isistä...

Olen käynyt neuvolassakin jo pariin otteeseen. Tässä kaikki mitat nyt sitten samalla kertaa;

10pv; 4,590kg/55,9cm/37,3cm

17pv; 4,940kg/56,5cm/38cm

24pv; 5,280kg/58cm/39cm

Sanoivat eilen neuvolassa että musta tulee pitkä poikia. En nyt kyl oikein tiedä keneen oon sitten tullut.. Meen käyrien yläpuolella kuulemma. Äiti onkin ihan ressissä, kun kaikki mitä se ostaa jää pieneksi samantien. Mm. Mun hieno ulkoilupuku kerkes viikon olemaan sopiva, ja nyt se ahistaa mun jalkoja...

Että näin täällä. Jos joku vaan tietää ideoita miten mut saa myös päivisin hiljaiseksi otetaan neuvoja vastaan!! Äiti kun ei viitsi jatkuvasti pyytää noita tätejäkään mun makuualustaksi. Se on kyl yrittäny vaiks mitä. Seuraavaksi se kuulemma vie mut vyöhyketerapiaan. Akkojen hommia, mutta jospa se parantais mun mieltä.